Blogipäivitykset ovat jääneet täysin viimeaikoina, mutta täältä pesee ;)

Aloitetaanpa Ohcusta. Ohcu on ollut oikeastaan täyspäiväisesti eläkkeellä. Olen tehnyt sen kanssa tokojuttuja välillä ja pääsipä se joku aika sitten vähän agiliitämäänkin, mutta koekäyntejä ei ole nyt aikapulan(kaan) takia ollut suunnitteilla. Voi olla ettei enää mennäkään kokeisiin, kun se on Ohculle aina aikamoinen stressin paikka.. Ohcu on pysynyt ihan hyvässä kunnossa. Lonkkaansa se ei ole kipuillut ja liikkuu mielestäni hyvin. Hierojalla ollaan käyty säännöllisesti (tai tarkemmin "hieronta" on tässä tapauksessa vyöhyketerapiaa ja osteopaattista hierontaa) ja siitä on Ohculle selvästi hyötyä :)

Åsalle puolestaan kuuluu aika vaihtelevaa.. Åsa steriloitiin 7.6. ja se toipui leikkauksesta oikein hyvin. Åsa leikattiin siten, että siltä poistettiin ainoastaan munasarjat, jolloin leikkaushaava oli pienempi ja toipuminen nopeampaa. Steriloinnin yhteydessä pyysin eläinlääkäriä tsekkaamaan Åsan polvet, kun Åsalla on ollut hieman epämääräisiä oireita joiden syyksi epäilin vasenta polvea. Ell sanoi polvien tuntuvan todella löysiltä, joten käytin Åsan 20.9. ortopedilla virallisessa polvitarkissa, jossa polvien todettiin kuitenkin olevan 0/0, vaikkakin rajatapaukset. Eli polvien luksoitumisesta ei ole kyse. Tutkimuksen aikana ortopedi tutki myös ristisiteet ja Åsa aristi selvästi vasenta ristisidettään. Ristiside on tarkoitus tutkia tarkemmin viikon päästä. Tämän viikkoisella osteopaattikäynnillä osteopaatti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ristisiteessä välttämättä ole mitään vikaa (koiran ollessa hereillä ei voi todeta aukottomasti). Åsan lantio oli vasemmalta puolelta jumissa si-nikaman kohdalta ja jumi tuossa kohdassa voi olla yhteydessä ja aiheuttaa kipuilua ristisiteessä. Eli nyt odotan jännityksellä ristisiteen tarkempaa tutkimusta ja toivon, ettei siitä löytyisi mitään vikaa.

Åsan kanssa on myös kisattu muutamia kertoja, mutta se on ollut kisoissa melkoisen tahmea kulkemaan. Ainoastaan Järvenpään kisoissa 8.8. Åsalla oli hyvä vauhti päällä jälkimmäisellä radalla mutta se valitettavasti karkasi minulta lapasesta ihan loppuradasta. Suoritusaika oli onneksi hylkääntymisestä huolimatta kirjattu lappuun ja tuntui mielettömän hyvältä huomata, että Åsa oli pinkonut alle ihanneajan huolimatta ylimääräisen esteen suorittamisesta :) Åsan agilityura saattaa tyssätä kokonaan, mikäli se joutuu ristisideleikkaukseen, mutta jos syy olisikin vain lantion jumissa, olisi asia korjattavissa ja Åsan vauhti saattaisi taas löytyä. Eihän kipeänä ole kiva hyppiä ja juosta lujaa :/ On meidän kisaamiseen mahtunut onneksi yksi onnitustuminenkin, tosin hitaanpuoleinen semmoinen, kun Piirinmestaruus joukkueradalla teimme nollan, pienellä yliajalla, ja joukkueemme oli minijoukkueiden 3. Huimaa!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Kosti ;) Kostin kanssa on kisattu 3-luokassa toukokuusta lähtien, saimme kakksosista viimeisen nollamme 9.5. Olemme kisanneet melko ahkerasti ja onnistumisiakin on tullut, mutta hylkäysprosentti on vielä melkoinen... Meillä on nyt ensi vuoden SM-kisoja varten kaksi nollatulosta kasassa ja toukokuun lopussa lähti agilityvalio-kello käyntiin kun Kosti voitti Maaningalla agiradan :) Voitto tuli sinänsä vähän väärään aikaan, ettei siitä ole iloa ensi vuoden karsintoja varten, joten täytyisi pystyä rutistamaan toinenkin voitto ensi heinäkuun alkuun mennessä... Mutta katsotaan nyt. Kehitystä on kyllä tapahtunut huimasti ja yleensä tuloksen teko on hyvin pienestä kiinni. Kosti on edistynyt huimasti ja lukee rataa ja hakee esteille, joten jos olen hiemankin myöhässä tai rytmityksessä tapahtuu virhe, on peli auttamattomasti pelattu, kun Kosti joko hakee väärän esteen tai suorittaa esteen väärästä suunnasta. Kostinkin kanssa oltiin seuramme Piirinmestaruusjoukkueessa ja teimme hienon radan, jolla tosin sattui pieni tapaturma ja sen takia tuloksemme oli 5. Se kuitenkin riitti siihen, että joukkueemme oli maxijoukkueiden 2. :)) Tuo "tapaturma" oli siis sellainen, että Kosti tuli A-esteelle niin kovalla vauhdilla, että lensi harjalta naamalleen maahan kontaktialueen eteen. Ilmalento oli hurjan näköinen ja säikäytti pahasti! Pelästyin, että Kosti loukkaantui, mutta onneksi ei. Osteopaatti kävi Kostin läpi heti tiistaina ja sillä oli kiertymää kaularangassa, sekä jumeja lavoissa, muttei mitään vakavampaa.

Jahans. Nyt on vuoden ensimmäiset kisat takana, eikä tuloksilla päästä juhlimaan. Viikonlopun saldo 4xhyl. Kisasin siis lauantaina Åsalla kaksi starttia, eikä fiilis oikein ollut kohdallaan. En saanut revittyä itsestäni asennetta ja ohjaaminen oli vähän löysää. Ensimmäiseltä radalta tuli kepeiltä vitonen, kun Åsa alkoi taas huuhailla. Se meni oikein sisään, mutta teki sen verran ison kaarroksen ennen toista väliä, että tuomarin käsi nousi virheen merkiksi. Seuraava este olikin A, jolta lävähti kontaktivirhe ja sen jälkeen tulikin parin esteen ohitus, joita en alla olevien virheiden takia ruvennut korjaamaan, vaan jatkettiin matkaa ja loppurata olikin ihan mukavan näköistä menoa. Puomin kontaktille palautin Åsan, koska se ei siihen pysähtynyt. Toinen rata oli fiilikseltään parempi, mutta ohjausvirheestä johtuen Åsa hyppäsi yhden hypyn väärin päin, joten siltäkin radalta hylätty. Jatko sujui oikeinkin kivasti lukuunottamatta keppejä, joilla Åsa meni kakkosväliin. Molemmilla radoilla oli kepeille avokulmaan vienti ja rata jatkui niin, että puolenvaihdosta olisi ollut hyötyä. Eli selvä treenaamisen paikka Åsan kanssa opettaa sille nuo kepit joka kulmasta varmemmiksi ja itsennäisemmiksi, että voisin itse olla missä päin keppejä tahansa.

Kostin kanssa oli sunnuntaina kaksi rataa. Tulokset jäivät ihan yhtä laihoiksi, mutta vähän eri syystä... Kostilla oli ihan hillitön vauhti päällä ja se sinkosi pinimmästäkin vihjeestä kovaa ja kauas, mikä tuntuikin olevan sen motto eilen. Molemmilla radoilla oli hyvät hetkensä, mutta hanskaaminen ei vaan tällä kertaa onnistunut, ei sitten millään. Eli kaikki hallitusti tehtävät jutut jäivät nyt sitten tekemättä. Mutta Kosti kyllä nautti! Sillä oli hurjan hauskaa. Kontaktit teki hienosti A:n ylösmenoja lukuunottamatta ja ne pitäisi kyllä saada kuntoon. Oma asenne jäi eilenkin varsinkin eka radalla vähän vajaaksi. Toka radalla oli jo itsellä parempi meininki :) Ensi sunnuntaina kisataan taas ja perjantaina luvassa valmennusta, joten jospa Kosti sitten pysyisi lapasessa ;)

Åsa aloitti lauantaina juoksut. Huomasin kisapaikalla pissan seassa hieman veren häivähdystä ja kotona tarkistin asian paperin kanssa ja tuhrua jäi paperiin, joten pian alkanee kunnon vuoto. Åsa on siis neljän viikon treenitauolla, jonka jälkeen testaillaan miten koira kulkee. Jos kulkee, mennään kisoihin yrittämään SM-nollia ja vähän sen mukaan mietin, milloin vien Åsan leikattavaksi. Nämä saavat olla viimeiset juoksut meidän taloudessa.

Minun tavoitteeni Kostille oli päästä vuoden loppuun mennessä agilityssa 2-luokkaan. Tämä tavoite tuntui tuossa välillä jo toivottomalta ja viimeistään kun 28. päivän kisat jäivät Idan kuumeen takia väliin, ajattelin pelin olevan menetetty.. No eipä mitä. Itsenäisyyspäivänä oli Purinalla tämän vuoden kaksi viimeistä starttia ja niin vain sain revittyä itsestäni asennetta sen verran, että ensimmäiseltä radalta tuloksena nollavoitto ja toiselta radalta 0-tulos, 3. sija ja siirto 2-luokkaan :)))

Tänään Kosti sitten kuvattiin melkein päästä varpaisiin eli lonkat, kyynärät, selkä ja olkanivelet kuvattiin. Hyvältä näytti kaikki, lonkat lähtivät A:na ja kyynärät puhtaina Kennelliittoon, toivottavasti siellä ollaan asiasta samaa mieltä :)

Åsa on nyt kisatauolla ja odotellaan juoksujen alkamista. Kovasti se jo merkkailee, mutta pitkään tuntuu juoksujaan panttaavan. Treenattu ollaan normaalisti ja keinukammo tuntuu ainakin olevan historiaa. Treeneissä Åsalla on nyt hillitön into ja vauhti päällä ja pallo tuntuu olevan ihan parasta! Ihanaa treenata Åsaa nyt kun se oikeasti kulkee! Puomin alasmenokontaktille olen ruvennut nyt pysäyttämään sitä, koska vauhdin noustessa jään Åsasta kontaktilla jälkeen ja jos olen sen takana, se hyppää kontaktin yli todella reilusti...

Nyt seuraa hurjan pitkä sepustus kisakäynneistä..

Ensinnäkin olimme Ohcun kanssa tokoilemassa Jyväskylässä 24. pvä. Siellä järjestettiin Lappalaiskoirien tokomestaruudet. Meillähän on ollut taas kahden vuoden kisatauko, koska paikallaolo on ollut Ohculle todella vaikea. Sehän on pelännyt jäädä yksin vieraiden koirien keskelle (nimenomaan kisatilanteessa), mikä on aiheuttanut erinäisiä ongelmia kuten vinkumista, haukkumista, perääni haukkuen juoksemista jne. Siksipä kynnys mennä kokeeseen oli korkea, mutta onneksi mentiin, koska nyt voi mennä uudestaankin :)) Tässäpä pisteet osa-alueittain ja selitykset tietysti perässä:

Paikallaolo 9 (Tämä oli todellakin työvoitto!! Ohcu oli täysin äänetön ja rauhallisen oloinen. En meinannut uskoa piilossa ollessani, etten kuule sinne Ohcun piippausta tai haukkumista. Jipii!). Seuraaminen 8 (Ohcu ei tajunnut että otin ruokapurkin repulta taskuuni ja oletti purkin olevan repussa, joten alku seuraaminen oli väljää, Ohcu jätätti, mutta jatkoin reippaasti kävelyä, niin Ohcu skarppasi ja loppuseuraaminen oli täydellistä :) ). Maahanmeno 9 (Valmistelevan osuuden seuraaminen oli taas väljää/hajamielistä). Luoksetulo 6 (Ohcu pysähtyi hyvin, mutta minä annoin pysätymismerkin liian myöhään ja siksi Ohcu pysähtyi liian kaukana puolesta välistä matkaa. Muuten hyvä.). Seisominen 0 (Ohcu jäi hiipimään perääni ja tämän olisin voinut korjata lisäkäskyllä, mutta jäipä sanomatta, vaikka aavistin Ohcun hiipivän perässäni. Kun käännyin, Ohcu pysähtyi ja loppu menikin ihan ohjesääntöjen mukaan). Nouto 7 (Liike muuten oikein hieno, mutta Ohcu haukkui, tyypilliseen tapaansa, mennen tullen.). Kauko-ohjaus 9 (Ei noussut istumaan ensimmäisellä käskyllä, sen jälkeen teki hienosti.). Estehyppy 6 (Haukkui taas mennen tullen..). Kokonaisvaikutus 7. Yhteensä 139 p., 3. tulos.

Parannettavaa siis jäi, mutta vain pikkujuttuja, joista suurimman osan olisi voinut korjata ihan vaan omalla toiminnallaan. Mutta nyt uskaltaa sanoa, että ensi kerralla pyritään parempiin pisteisiin :)

-------------------------------------------------

Sittenpä agilityn pariin..

Kävimme Åsan kanssa kisaamassa Hyvinkäällä pitkän tauon jälkeen. Ilmoitin meidät vain kahdelle radalle kolmesta, koska en ollut varma miten nilkkani kestäisi juosta ja miten Åsa jaksaisi, kun ei oikein tauon jälkeen ole tuntumaa koiraan.

Ensimmäinen rata meni vähän totutellessa kisatilanteeseen. 2 ja 4 esteiden jälkeen tuli turhaa kaarrosta Åsan katsellessa ympärilleen, sain sen vain nipin napin 5 esteelle (kielto oli tosi lähellä), samoin kepeillä sisäänmenon jälkeen tuli pieni ajatuskatkos Åsalla, mutta jatkoi virheettömästi matkaa. A:n jälkeen Åsa meinasi karata minulta putkeen, mutta sain tilanteen pelastettua ja loppurata sujuikin oikein hienosti. Parasta koko radassa oli Mujuselle hyvinkin tyypillinen loppusuora, jossa oli peräkkäin kaksi suoraa putkea ja hyppy ja ennen putkia olevalle hypylle piti vielä tehdä takaaleikkaus, joten jäin jo siinä vaiheessa koiran taakse. Mutta eipä mitä. Åsa painoi loppusuoran täysin suvereenisti taakseen vilkaisematta! Varmasti tuon loppuirtoamisen ansiosta pääsimme alle ihanneajan, tuloksena siis nolla Ihanneaika ei ollutkaan niin löysä, kuin olisin Mujuselta odottanut ja esim. Karstunen ja Toffe alittivat ihanne ajan n. 9 sekuntilla. Sinänsä ei hullummin Åsalta ottaen huomioon, mitä sähläystä alkurata oli. Alitimme siis ihanne ajan -0.75.

Toinen rata oli edellinen rata toisin päin eli se alkoi tällä mielenkiintoisella suoralla hyppy ja kaksi suoraa putkea, jonka jälkeen kaksi takaaleikkausta ja hanskaus väärän putken pään ohi. Myös tiukka pakkovalssi seuraavaan putkeen onnistui hienosti ja tähän asti olin tosi tyytyväinen rataan. Seuraava este oli keinu ja Åsapa menikin keinun ohi ja kun korjasin, se hyppäsi keinulta pois, sen alkaessa laskeutua. Tästä meni sekä minun, että Åsan pasmat sekaisin, eikä se hypännyt seuraavaa hyppyä (piti heittää koira siivekkeen kiertoon melkeinpä takaperin), joten päätin vaan jatkaa matkaa. Loppurata sujuikin ihan kivasti. Videolta näkee, että Åsa palautuu keinuepisodista vasta kolmen esteen jälkeen ja sitten siitä alkoi taas löytyä potkua.

Pääasiassa jäi hyvä fiilis radoista ja tämä nykyinen palkkausmetodi tuntuu toimivan eli ruokapurkki taskussa + pallo, josta Åsa on myös tosi innoissaan vaikka tietää ruokapurkinkin olevan taskussani. Tällä päästään varmaan ihan hyviin tuloksiin tuon vauhdin suhteen

Negatiivisin asia eilisessä on, että Åsa tosiaan sai sieltä keinukammon. Muistin toisen radan jälkeen, että ensimmäisellä radalla Åsa rämäytti keinun aika kovalla voimalla ja pomppasi sieltä pois hieman ennen keinun pään osumista maahan, joten on siis säikähtänyt keinua silloin ensimmäisellä radalla, eikä siksi olisi halunnut suorittaa keinua toisella radalla. Onneksi huomasin ylimääräisten esteiden joukossa keinun ennen kuin poistuimme kisapaikalta ja kaivoimmekin sen seurakaverimme kanssa esiin. Åsa oli aivan paniikissa keinulla. Se ei ensin suostunut tulemaan esteelle ollenkaan, vaikka yritin houkutella lihapullalla. Sitten sain sen puoleenväliin, jossa vaiheessa se oli niin kauhuissaan ettei voinut edes ottaa namia. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan sen verran, että suostui ottamaan nameja ja lopulta pystyimme tekemään keinun muutaman kerran niin, että kaverini laski keinun pään alas. Viimeisellä toistolla Åsa meni keinun jo suht reippaasti. Tänään Kostin kisojen jälkeen otin vielä sitä samaa keinua ja taas alkuun Åsa hyppäsi puolessa välissä pois keinulta. Houkuttelemalla sain sen kuitenkin menemään keinun useaan kertaan ja viimeisellä kerralla jo suht vauhdikkaasti. Toivottavasti tuosta ei jää pitkäaikaista ongelmaa, kun pääsin puuttumaan siihen heti. Åsa taitaa tehdä juoksuja kun on noin herkkä, ei se normaalisti noin voimakkaasti ole reagoinut, vaikka keinu olisi rämähtänytkin...

Kostin kanssa startit eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan.. Tuomarina tänäänkin Mujunen ja suoraa oli sen mukaisesti.. Ei hyvä. Ensimmäinen rata alkoi suoralla: hyppy, rengas, pituus, kepit. Mietin varmistelenko rengasta vai keppejä ja päädyin varmistelemaan rengasta. Ei hyvä päätös. Kosti suhahti ohitseni ennen pituutta ja hyppäsi pituuden kääntyen oikealle, jolta puolelta ohjasin, ajautuen ohi kepeistä ja hypäten siinä samalla muurin, joten tuloksena hylsy. Jatkoimme rataa kepeiltä loppuun ja muuten sujuikin oikein hienosti, mutta loppusuoralla, joka käsitti _viisi_ hyppyä, Kosti irtosi vain kolmen esteen verran ja kääntyi sitten kysymään jatko-ohjeita niin, että ajautui ohi seuraavasta esteestä. Jotenkas, vaikka alku olisikin onnistunut, olisi rata mahdollisesti kosahtanut joka tapauksessa tuohon loppusuoraan. Eipä olla koskaan harjoiteltu viiden esteen taakse irtoamista....

Toinen rata oli edellinen toisin päin, joten se alkoi viiden hypyn suoralla. Kostilta tippui viidennen hypyn rima, mikä oli aika yleinen ongelma monilla koirilla. Varmaankin tein jotain, miksi rima tippui, mutta rataa ei ole videolla, joten en osaa sanoa mitä. Pätkä rataa sujui taas oikein hyvin, kunnes koiran irrottua putkeen, olin hetken pois kartalta ja tuo sekunnin kymmenyksen myöhästymisen takia Kosti ajautui ohi putken jälkeiseltä hypyltä. Korjasin virheen ja jatkettiin taas kahdeksan esteen verran tosi hyvää rataa ja Kosti irtosi kepeille aivan upeasti, mutta keppien jälkeen oli loppusuora pituus, rengas, hyppy ja jostain syystä Kosti kaatoi pituudesta useamman palikan ja suoritti vielä renkaan väärin eli renkaan ja kehikon välistä, joten siitä seurasi taas hyl, koska en siinä vauhdissa alkanut rengasta korjailemaan.

Että semmoinen reissu. Mihinköhän kisoihin sitä seuraavaksi suunnistaisi..

On unohtunut tänne kirjoitella meidän tottelevaisuuskoe-käynnistä syyskuussa. Eli osallistuimme Kostin kanssa Uudenmaan piirinmestaruusjoukkuekisaan. Valitettavasti sairastapausten vuoksi meillä ei ollut täyttä joukkuetta, mutta henkilökohtaisella tasolla tavoitteemme täyttyi eli Kosti sai 1. tuloksen ja osallistumisoikeuden avoimeen luokkaan :)

Mitään huippupisteitä emme keränneet, koska Kosti vaati monessa paikassa lisäkäskyjä, jotka heti tiputtavat arvosanaa kahdella.. Tässä pisteet: luoksepäästävyys 9, paikallamakuu 10, seuraaminen kytkettynä 8, seuraaminen taluttimetta 7, maahanmeno 8 (vaati lisäkäskyn istumaannousuun), luoksetulo 8 (vaati lisäkäskyn sivulletuloon, tapitti edessäni kuin odottaen palkkaa), seisominen 8 (taas lisäkäsky istumiseen), estehyppy 7 (ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä hyppäämään, toisella lähti hyvin, mutta jäi tuomarin mielestä liian lähelle estettä seisomaan), kokonaisvaikutus 9. Yht. 162 p.

Häiriötreeniä täytyy selvästi tehdä enemmän. Kostilla meinasi keskittyminen seuraamisessa herpaantua ja parissa muussakin kohdassa. Myös kilpailunomaisesti pitäisi ketjuttaa liikkeitä ennen koetta. Mutta nytpä tiedetään mitä osa-alueita täytyy treenata ennen avoimeen menoa, joka on edessä ensi keväänä/kesänä luulisin.

----------------------------

Sitten asiasta kukkaruukkuun.. Nyrjäytin nilkkani lenkillä viikko sitten torstaina ja nilkastani meni nivelsiteet. Sitä missä määrin nivelsiteet ovat revenneet/poikki en tiedä, koska röntgenkuvat eivät sitä kerro, mutta hitaasti tuntuu nilkka paranevan. Edelleen on turvotusta ja kipuilua, pitkä mustelma on muodostunut nilkan alaosaan. Aika hyvin tuolla kävelee, mutta jos paljon rasittaa niin kipeytyy. Minkäälaisia sivuttaisliikkeitä ei kestä. Saas nähdä milloin on täysin kunnossa, mutta ilmoittauduin ensi viikon viikonlopuksi molemmille päiville agilitykisoihin, joten toivottavasti silloin kestää jo juoksemista ja spurttailua/käännöksiä...