Blogipäivitykset ovat jääneet täysin viimeaikoina, mutta täältä pesee ;)

Aloitetaanpa Ohcusta. Ohcu on ollut oikeastaan täyspäiväisesti eläkkeellä. Olen tehnyt sen kanssa tokojuttuja välillä ja pääsipä se joku aika sitten vähän agiliitämäänkin, mutta koekäyntejä ei ole nyt aikapulan(kaan) takia ollut suunnitteilla. Voi olla ettei enää mennäkään kokeisiin, kun se on Ohculle aina aikamoinen stressin paikka.. Ohcu on pysynyt ihan hyvässä kunnossa. Lonkkaansa se ei ole kipuillut ja liikkuu mielestäni hyvin. Hierojalla ollaan käyty säännöllisesti (tai tarkemmin "hieronta" on tässä tapauksessa vyöhyketerapiaa ja osteopaattista hierontaa) ja siitä on Ohculle selvästi hyötyä :)

Åsalle puolestaan kuuluu aika vaihtelevaa.. Åsa steriloitiin 7.6. ja se toipui leikkauksesta oikein hyvin. Åsa leikattiin siten, että siltä poistettiin ainoastaan munasarjat, jolloin leikkaushaava oli pienempi ja toipuminen nopeampaa. Steriloinnin yhteydessä pyysin eläinlääkäriä tsekkaamaan Åsan polvet, kun Åsalla on ollut hieman epämääräisiä oireita joiden syyksi epäilin vasenta polvea. Ell sanoi polvien tuntuvan todella löysiltä, joten käytin Åsan 20.9. ortopedilla virallisessa polvitarkissa, jossa polvien todettiin kuitenkin olevan 0/0, vaikkakin rajatapaukset. Eli polvien luksoitumisesta ei ole kyse. Tutkimuksen aikana ortopedi tutki myös ristisiteet ja Åsa aristi selvästi vasenta ristisidettään. Ristiside on tarkoitus tutkia tarkemmin viikon päästä. Tämän viikkoisella osteopaattikäynnillä osteopaatti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ristisiteessä välttämättä ole mitään vikaa (koiran ollessa hereillä ei voi todeta aukottomasti). Åsan lantio oli vasemmalta puolelta jumissa si-nikaman kohdalta ja jumi tuossa kohdassa voi olla yhteydessä ja aiheuttaa kipuilua ristisiteessä. Eli nyt odotan jännityksellä ristisiteen tarkempaa tutkimusta ja toivon, ettei siitä löytyisi mitään vikaa.

Åsan kanssa on myös kisattu muutamia kertoja, mutta se on ollut kisoissa melkoisen tahmea kulkemaan. Ainoastaan Järvenpään kisoissa 8.8. Åsalla oli hyvä vauhti päällä jälkimmäisellä radalla mutta se valitettavasti karkasi minulta lapasesta ihan loppuradasta. Suoritusaika oli onneksi hylkääntymisestä huolimatta kirjattu lappuun ja tuntui mielettömän hyvältä huomata, että Åsa oli pinkonut alle ihanneajan huolimatta ylimääräisen esteen suorittamisesta :) Åsan agilityura saattaa tyssätä kokonaan, mikäli se joutuu ristisideleikkaukseen, mutta jos syy olisikin vain lantion jumissa, olisi asia korjattavissa ja Åsan vauhti saattaisi taas löytyä. Eihän kipeänä ole kiva hyppiä ja juosta lujaa :/ On meidän kisaamiseen mahtunut onneksi yksi onnitustuminenkin, tosin hitaanpuoleinen semmoinen, kun Piirinmestaruus joukkueradalla teimme nollan, pienellä yliajalla, ja joukkueemme oli minijoukkueiden 3. Huimaa!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Kosti ;) Kostin kanssa on kisattu 3-luokassa toukokuusta lähtien, saimme kakksosista viimeisen nollamme 9.5. Olemme kisanneet melko ahkerasti ja onnistumisiakin on tullut, mutta hylkäysprosentti on vielä melkoinen... Meillä on nyt ensi vuoden SM-kisoja varten kaksi nollatulosta kasassa ja toukokuun lopussa lähti agilityvalio-kello käyntiin kun Kosti voitti Maaningalla agiradan :) Voitto tuli sinänsä vähän väärään aikaan, ettei siitä ole iloa ensi vuoden karsintoja varten, joten täytyisi pystyä rutistamaan toinenkin voitto ensi heinäkuun alkuun mennessä... Mutta katsotaan nyt. Kehitystä on kyllä tapahtunut huimasti ja yleensä tuloksen teko on hyvin pienestä kiinni. Kosti on edistynyt huimasti ja lukee rataa ja hakee esteille, joten jos olen hiemankin myöhässä tai rytmityksessä tapahtuu virhe, on peli auttamattomasti pelattu, kun Kosti joko hakee väärän esteen tai suorittaa esteen väärästä suunnasta. Kostinkin kanssa oltiin seuramme Piirinmestaruusjoukkueessa ja teimme hienon radan, jolla tosin sattui pieni tapaturma ja sen takia tuloksemme oli 5. Se kuitenkin riitti siihen, että joukkueemme oli maxijoukkueiden 2. :)) Tuo "tapaturma" oli siis sellainen, että Kosti tuli A-esteelle niin kovalla vauhdilla, että lensi harjalta naamalleen maahan kontaktialueen eteen. Ilmalento oli hurjan näköinen ja säikäytti pahasti! Pelästyin, että Kosti loukkaantui, mutta onneksi ei. Osteopaatti kävi Kostin läpi heti tiistaina ja sillä oli kiertymää kaularangassa, sekä jumeja lavoissa, muttei mitään vakavampaa.

Jahans. Nyt on vuoden ensimmäiset kisat takana, eikä tuloksilla päästä juhlimaan. Viikonlopun saldo 4xhyl. Kisasin siis lauantaina Åsalla kaksi starttia, eikä fiilis oikein ollut kohdallaan. En saanut revittyä itsestäni asennetta ja ohjaaminen oli vähän löysää. Ensimmäiseltä radalta tuli kepeiltä vitonen, kun Åsa alkoi taas huuhailla. Se meni oikein sisään, mutta teki sen verran ison kaarroksen ennen toista väliä, että tuomarin käsi nousi virheen merkiksi. Seuraava este olikin A, jolta lävähti kontaktivirhe ja sen jälkeen tulikin parin esteen ohitus, joita en alla olevien virheiden takia ruvennut korjaamaan, vaan jatkettiin matkaa ja loppurata olikin ihan mukavan näköistä menoa. Puomin kontaktille palautin Åsan, koska se ei siihen pysähtynyt. Toinen rata oli fiilikseltään parempi, mutta ohjausvirheestä johtuen Åsa hyppäsi yhden hypyn väärin päin, joten siltäkin radalta hylätty. Jatko sujui oikeinkin kivasti lukuunottamatta keppejä, joilla Åsa meni kakkosväliin. Molemmilla radoilla oli kepeille avokulmaan vienti ja rata jatkui niin, että puolenvaihdosta olisi ollut hyötyä. Eli selvä treenaamisen paikka Åsan kanssa opettaa sille nuo kepit joka kulmasta varmemmiksi ja itsennäisemmiksi, että voisin itse olla missä päin keppejä tahansa.

Kostin kanssa oli sunnuntaina kaksi rataa. Tulokset jäivät ihan yhtä laihoiksi, mutta vähän eri syystä... Kostilla oli ihan hillitön vauhti päällä ja se sinkosi pinimmästäkin vihjeestä kovaa ja kauas, mikä tuntuikin olevan sen motto eilen. Molemmilla radoilla oli hyvät hetkensä, mutta hanskaaminen ei vaan tällä kertaa onnistunut, ei sitten millään. Eli kaikki hallitusti tehtävät jutut jäivät nyt sitten tekemättä. Mutta Kosti kyllä nautti! Sillä oli hurjan hauskaa. Kontaktit teki hienosti A:n ylösmenoja lukuunottamatta ja ne pitäisi kyllä saada kuntoon. Oma asenne jäi eilenkin varsinkin eka radalla vähän vajaaksi. Toka radalla oli jo itsellä parempi meininki :) Ensi sunnuntaina kisataan taas ja perjantaina luvassa valmennusta, joten jospa Kosti sitten pysyisi lapasessa ;)

Åsa aloitti lauantaina juoksut. Huomasin kisapaikalla pissan seassa hieman veren häivähdystä ja kotona tarkistin asian paperin kanssa ja tuhrua jäi paperiin, joten pian alkanee kunnon vuoto. Åsa on siis neljän viikon treenitauolla, jonka jälkeen testaillaan miten koira kulkee. Jos kulkee, mennään kisoihin yrittämään SM-nollia ja vähän sen mukaan mietin, milloin vien Åsan leikattavaksi. Nämä saavat olla viimeiset juoksut meidän taloudessa.

Minun tavoitteeni Kostille oli päästä vuoden loppuun mennessä agilityssa 2-luokkaan. Tämä tavoite tuntui tuossa välillä jo toivottomalta ja viimeistään kun 28. päivän kisat jäivät Idan kuumeen takia väliin, ajattelin pelin olevan menetetty.. No eipä mitä. Itsenäisyyspäivänä oli Purinalla tämän vuoden kaksi viimeistä starttia ja niin vain sain revittyä itsestäni asennetta sen verran, että ensimmäiseltä radalta tuloksena nollavoitto ja toiselta radalta 0-tulos, 3. sija ja siirto 2-luokkaan :)))

Tänään Kosti sitten kuvattiin melkein päästä varpaisiin eli lonkat, kyynärät, selkä ja olkanivelet kuvattiin. Hyvältä näytti kaikki, lonkat lähtivät A:na ja kyynärät puhtaina Kennelliittoon, toivottavasti siellä ollaan asiasta samaa mieltä :)

Åsa on nyt kisatauolla ja odotellaan juoksujen alkamista. Kovasti se jo merkkailee, mutta pitkään tuntuu juoksujaan panttaavan. Treenattu ollaan normaalisti ja keinukammo tuntuu ainakin olevan historiaa. Treeneissä Åsalla on nyt hillitön into ja vauhti päällä ja pallo tuntuu olevan ihan parasta! Ihanaa treenata Åsaa nyt kun se oikeasti kulkee! Puomin alasmenokontaktille olen ruvennut nyt pysäyttämään sitä, koska vauhdin noustessa jään Åsasta kontaktilla jälkeen ja jos olen sen takana, se hyppää kontaktin yli todella reilusti...

Nyt seuraa hurjan pitkä sepustus kisakäynneistä..

Ensinnäkin olimme Ohcun kanssa tokoilemassa Jyväskylässä 24. pvä. Siellä järjestettiin Lappalaiskoirien tokomestaruudet. Meillähän on ollut taas kahden vuoden kisatauko, koska paikallaolo on ollut Ohculle todella vaikea. Sehän on pelännyt jäädä yksin vieraiden koirien keskelle (nimenomaan kisatilanteessa), mikä on aiheuttanut erinäisiä ongelmia kuten vinkumista, haukkumista, perääni haukkuen juoksemista jne. Siksipä kynnys mennä kokeeseen oli korkea, mutta onneksi mentiin, koska nyt voi mennä uudestaankin :)) Tässäpä pisteet osa-alueittain ja selitykset tietysti perässä:

Paikallaolo 9 (Tämä oli todellakin työvoitto!! Ohcu oli täysin äänetön ja rauhallisen oloinen. En meinannut uskoa piilossa ollessani, etten kuule sinne Ohcun piippausta tai haukkumista. Jipii!). Seuraaminen 8 (Ohcu ei tajunnut että otin ruokapurkin repulta taskuuni ja oletti purkin olevan repussa, joten alku seuraaminen oli väljää, Ohcu jätätti, mutta jatkoin reippaasti kävelyä, niin Ohcu skarppasi ja loppuseuraaminen oli täydellistä :) ). Maahanmeno 9 (Valmistelevan osuuden seuraaminen oli taas väljää/hajamielistä). Luoksetulo 6 (Ohcu pysähtyi hyvin, mutta minä annoin pysätymismerkin liian myöhään ja siksi Ohcu pysähtyi liian kaukana puolesta välistä matkaa. Muuten hyvä.). Seisominen 0 (Ohcu jäi hiipimään perääni ja tämän olisin voinut korjata lisäkäskyllä, mutta jäipä sanomatta, vaikka aavistin Ohcun hiipivän perässäni. Kun käännyin, Ohcu pysähtyi ja loppu menikin ihan ohjesääntöjen mukaan). Nouto 7 (Liike muuten oikein hieno, mutta Ohcu haukkui, tyypilliseen tapaansa, mennen tullen.). Kauko-ohjaus 9 (Ei noussut istumaan ensimmäisellä käskyllä, sen jälkeen teki hienosti.). Estehyppy 6 (Haukkui taas mennen tullen..). Kokonaisvaikutus 7. Yhteensä 139 p., 3. tulos.

Parannettavaa siis jäi, mutta vain pikkujuttuja, joista suurimman osan olisi voinut korjata ihan vaan omalla toiminnallaan. Mutta nyt uskaltaa sanoa, että ensi kerralla pyritään parempiin pisteisiin :)

-------------------------------------------------

Sittenpä agilityn pariin..

Kävimme Åsan kanssa kisaamassa Hyvinkäällä pitkän tauon jälkeen. Ilmoitin meidät vain kahdelle radalle kolmesta, koska en ollut varma miten nilkkani kestäisi juosta ja miten Åsa jaksaisi, kun ei oikein tauon jälkeen ole tuntumaa koiraan.

Ensimmäinen rata meni vähän totutellessa kisatilanteeseen. 2 ja 4 esteiden jälkeen tuli turhaa kaarrosta Åsan katsellessa ympärilleen, sain sen vain nipin napin 5 esteelle (kielto oli tosi lähellä), samoin kepeillä sisäänmenon jälkeen tuli pieni ajatuskatkos Åsalla, mutta jatkoi virheettömästi matkaa. A:n jälkeen Åsa meinasi karata minulta putkeen, mutta sain tilanteen pelastettua ja loppurata sujuikin oikein hienosti. Parasta koko radassa oli Mujuselle hyvinkin tyypillinen loppusuora, jossa oli peräkkäin kaksi suoraa putkea ja hyppy ja ennen putkia olevalle hypylle piti vielä tehdä takaaleikkaus, joten jäin jo siinä vaiheessa koiran taakse. Mutta eipä mitä. Åsa painoi loppusuoran täysin suvereenisti taakseen vilkaisematta! Varmasti tuon loppuirtoamisen ansiosta pääsimme alle ihanneajan, tuloksena siis nolla Ihanneaika ei ollutkaan niin löysä, kuin olisin Mujuselta odottanut ja esim. Karstunen ja Toffe alittivat ihanne ajan n. 9 sekuntilla. Sinänsä ei hullummin Åsalta ottaen huomioon, mitä sähläystä alkurata oli. Alitimme siis ihanne ajan -0.75.

Toinen rata oli edellinen rata toisin päin eli se alkoi tällä mielenkiintoisella suoralla hyppy ja kaksi suoraa putkea, jonka jälkeen kaksi takaaleikkausta ja hanskaus väärän putken pään ohi. Myös tiukka pakkovalssi seuraavaan putkeen onnistui hienosti ja tähän asti olin tosi tyytyväinen rataan. Seuraava este oli keinu ja Åsapa menikin keinun ohi ja kun korjasin, se hyppäsi keinulta pois, sen alkaessa laskeutua. Tästä meni sekä minun, että Åsan pasmat sekaisin, eikä se hypännyt seuraavaa hyppyä (piti heittää koira siivekkeen kiertoon melkeinpä takaperin), joten päätin vaan jatkaa matkaa. Loppurata sujuikin ihan kivasti. Videolta näkee, että Åsa palautuu keinuepisodista vasta kolmen esteen jälkeen ja sitten siitä alkoi taas löytyä potkua.

Pääasiassa jäi hyvä fiilis radoista ja tämä nykyinen palkkausmetodi tuntuu toimivan eli ruokapurkki taskussa + pallo, josta Åsa on myös tosi innoissaan vaikka tietää ruokapurkinkin olevan taskussani. Tällä päästään varmaan ihan hyviin tuloksiin tuon vauhdin suhteen

Negatiivisin asia eilisessä on, että Åsa tosiaan sai sieltä keinukammon. Muistin toisen radan jälkeen, että ensimmäisellä radalla Åsa rämäytti keinun aika kovalla voimalla ja pomppasi sieltä pois hieman ennen keinun pään osumista maahan, joten on siis säikähtänyt keinua silloin ensimmäisellä radalla, eikä siksi olisi halunnut suorittaa keinua toisella radalla. Onneksi huomasin ylimääräisten esteiden joukossa keinun ennen kuin poistuimme kisapaikalta ja kaivoimmekin sen seurakaverimme kanssa esiin. Åsa oli aivan paniikissa keinulla. Se ei ensin suostunut tulemaan esteelle ollenkaan, vaikka yritin houkutella lihapullalla. Sitten sain sen puoleenväliin, jossa vaiheessa se oli niin kauhuissaan ettei voinut edes ottaa namia. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan sen verran, että suostui ottamaan nameja ja lopulta pystyimme tekemään keinun muutaman kerran niin, että kaverini laski keinun pään alas. Viimeisellä toistolla Åsa meni keinun jo suht reippaasti. Tänään Kostin kisojen jälkeen otin vielä sitä samaa keinua ja taas alkuun Åsa hyppäsi puolessa välissä pois keinulta. Houkuttelemalla sain sen kuitenkin menemään keinun useaan kertaan ja viimeisellä kerralla jo suht vauhdikkaasti. Toivottavasti tuosta ei jää pitkäaikaista ongelmaa, kun pääsin puuttumaan siihen heti. Åsa taitaa tehdä juoksuja kun on noin herkkä, ei se normaalisti noin voimakkaasti ole reagoinut, vaikka keinu olisi rämähtänytkin...

Kostin kanssa startit eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan.. Tuomarina tänäänkin Mujunen ja suoraa oli sen mukaisesti.. Ei hyvä. Ensimmäinen rata alkoi suoralla: hyppy, rengas, pituus, kepit. Mietin varmistelenko rengasta vai keppejä ja päädyin varmistelemaan rengasta. Ei hyvä päätös. Kosti suhahti ohitseni ennen pituutta ja hyppäsi pituuden kääntyen oikealle, jolta puolelta ohjasin, ajautuen ohi kepeistä ja hypäten siinä samalla muurin, joten tuloksena hylsy. Jatkoimme rataa kepeiltä loppuun ja muuten sujuikin oikein hienosti, mutta loppusuoralla, joka käsitti _viisi_ hyppyä, Kosti irtosi vain kolmen esteen verran ja kääntyi sitten kysymään jatko-ohjeita niin, että ajautui ohi seuraavasta esteestä. Jotenkas, vaikka alku olisikin onnistunut, olisi rata mahdollisesti kosahtanut joka tapauksessa tuohon loppusuoraan. Eipä olla koskaan harjoiteltu viiden esteen taakse irtoamista....

Toinen rata oli edellinen toisin päin, joten se alkoi viiden hypyn suoralla. Kostilta tippui viidennen hypyn rima, mikä oli aika yleinen ongelma monilla koirilla. Varmaankin tein jotain, miksi rima tippui, mutta rataa ei ole videolla, joten en osaa sanoa mitä. Pätkä rataa sujui taas oikein hyvin, kunnes koiran irrottua putkeen, olin hetken pois kartalta ja tuo sekunnin kymmenyksen myöhästymisen takia Kosti ajautui ohi putken jälkeiseltä hypyltä. Korjasin virheen ja jatkettiin taas kahdeksan esteen verran tosi hyvää rataa ja Kosti irtosi kepeille aivan upeasti, mutta keppien jälkeen oli loppusuora pituus, rengas, hyppy ja jostain syystä Kosti kaatoi pituudesta useamman palikan ja suoritti vielä renkaan väärin eli renkaan ja kehikon välistä, joten siitä seurasi taas hyl, koska en siinä vauhdissa alkanut rengasta korjailemaan.

Että semmoinen reissu. Mihinköhän kisoihin sitä seuraavaksi suunnistaisi..

On unohtunut tänne kirjoitella meidän tottelevaisuuskoe-käynnistä syyskuussa. Eli osallistuimme Kostin kanssa Uudenmaan piirinmestaruusjoukkuekisaan. Valitettavasti sairastapausten vuoksi meillä ei ollut täyttä joukkuetta, mutta henkilökohtaisella tasolla tavoitteemme täyttyi eli Kosti sai 1. tuloksen ja osallistumisoikeuden avoimeen luokkaan :)

Mitään huippupisteitä emme keränneet, koska Kosti vaati monessa paikassa lisäkäskyjä, jotka heti tiputtavat arvosanaa kahdella.. Tässä pisteet: luoksepäästävyys 9, paikallamakuu 10, seuraaminen kytkettynä 8, seuraaminen taluttimetta 7, maahanmeno 8 (vaati lisäkäskyn istumaannousuun), luoksetulo 8 (vaati lisäkäskyn sivulletuloon, tapitti edessäni kuin odottaen palkkaa), seisominen 8 (taas lisäkäsky istumiseen), estehyppy 7 (ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä hyppäämään, toisella lähti hyvin, mutta jäi tuomarin mielestä liian lähelle estettä seisomaan), kokonaisvaikutus 9. Yht. 162 p.

Häiriötreeniä täytyy selvästi tehdä enemmän. Kostilla meinasi keskittyminen seuraamisessa herpaantua ja parissa muussakin kohdassa. Myös kilpailunomaisesti pitäisi ketjuttaa liikkeitä ennen koetta. Mutta nytpä tiedetään mitä osa-alueita täytyy treenata ennen avoimeen menoa, joka on edessä ensi keväänä/kesänä luulisin.

----------------------------

Sitten asiasta kukkaruukkuun.. Nyrjäytin nilkkani lenkillä viikko sitten torstaina ja nilkastani meni nivelsiteet. Sitä missä määrin nivelsiteet ovat revenneet/poikki en tiedä, koska röntgenkuvat eivät sitä kerro, mutta hitaasti tuntuu nilkka paranevan. Edelleen on turvotusta ja kipuilua, pitkä mustelma on muodostunut nilkan alaosaan. Aika hyvin tuolla kävelee, mutta jos paljon rasittaa niin kipeytyy. Minkäälaisia sivuttaisliikkeitä ei kestä. Saas nähdä milloin on täysin kunnossa, mutta ilmoittauduin ensi viikon viikonlopuksi molemmille päiville agilitykisoihin, joten toivottavasti silloin kestää jo juoksemista ja spurttailua/käännöksiä...

Tänään kisattiin taas Kostin kanssa kolmen startin verran, tällä kertaa Siilinjärvellä. Sain tänään huomata, ettei Kostille voi antaa piiruakaan periksi tai se kuvittelee heti voivansa tehdä mitä mielii.. Ensimmäinen rata oli hyvin simppelin oloinen ja se menikin putkeen muuten, mutta Kosti juoksi keppien ohi. Se vaan lähti nenä pystyssä eteenpäin ja kääntyi takaisin vasta kutsusta. Myös A:n ylösmenolla Kosti oli ?, kun sanoin "pinta". Teimme keskiviikkona kontaktisulkeiset kentällä, mutta eihän 10 minuutin treeni pyyhi puolen vuoden treenien aikana opittua noin vain. Muita virheitä ei kuitenkaan tullut, kuin tuo keppien vitonen eli tulos 5, sijoitus 5.

Toinen rata oli kamala.. Kepit olivat kolmas este ja Kosti lähti taas humputtelemaan sen sijaan että olisi suorittanut kepit.. No otettiin uudestaan ja mentiin rataa vähän matkaa ihan kivasti, mutta puomin alasmenolta Kosti lähti nipin napin mun luvalla ja juoksi puomia seuraavan esteen ohi tsekkailemaan. Siis ihan tosiaan mielenkiinto tuntui olevan jossain aivan muualla. Korjasin tuon kohdan, mutta koska Kosti ei pysähtynyt A:n nousulle, otin sen uudestaan eli siitä tuli hylsy. Tämän radan jälkeen en kummemmin palkannut Kostia, koska mielestäni se ei palkkaa ansainnut. Syynä tähän haahuiluun oli ilmeisesti se, että annoin Kostille ns. löysää ja menin mukaan sen pomotukseen, kun se vaati minua leikkimään, enkä puuttunut siihen että se komentavasti hyppi minua päin. Se myöskin pääsi vähän äijäilemään parin muun uroksen kanssa, joten luultavasti nuo edellämainitut asiat, sekä uusi ympäristö (hevosmaneesi) olivat haahuilun syy.

Viimeiselle radalle lähdinkin asenteella, että sinähän koira teet mitä minä sanon, enkä antanut sen yhtään kukkoilla minulle tai muille uroksille ja olin tosi jämäkkä ennen lähtöä. Kosti kuuntelikin minua tosi hyvin radalla ja teki niin kuin ohjasinkin, mutta valitettavasti rata ei oikein suosinut meitä ja tuloksena tästäkin hylsy. Radalla oli v-mäinen suora ennen putkea ja suora ajoi koiraa suoraan väärään putken päähän. Siinä olikin nopean koiran kanssa neuvot vähissä, koska päällejuoksuun en olisi ehtinyt ja takaaleikkauksen onnistuminenkin olisi ollut epätodennäköistä. Niinpä päädyin riskivalsiin, jonka hikisesti ehdin tehdä, mutta viimetingassa olo aiheutti sen, että Kosti meinasi ajautua joka tapauksessa väärään putken päähän. Sain kuitenkin Kostin pois putken väärästä päästä ja viimein sinne oikeaankin päähän, mutta tämän "taistelun" jälkeen minulta oli pasmat niin pahasti sekaisin, että ajauduin ihan väärään paikkaan ohjauksessani ja Kosti ajautui siksi esteen taakse. Kaksi kieltovirhettä siis alla ja päätin olla sähläämättä tuossa kohtaa enempää ja jatkoin radan loppuun ja loppu sujuikin oikein hyvin. Kepitkin Kosti suoritti moitteetta :) Nyt pääsin palkkaamaan koirankin kunnolla.

Seuraavat kisat ovatkin lokakuun lopussa, johon asti pyritään saamaan tämä radanteko haltuun ja nollia aikaan treeneissäkin, että voitaisiin onnistua sitten kisoissakin. Myös A:n ylösmeno täytyy opettaa kuntoon.

Åsa oli kisapaikalla mainio. Se oli tosi innokas tekemään mitä vaan ja teki aivan upeaa seuraamista, jäävät liikkeet jne. Ja ihan pelkällä nappulapalkalla ;)

Ja nyt tarkoitan kokonaisuudessaan viime viikonloppua :)) Olimme Kostin kanssa lauantaina kisaamassa Riihimäellä ja sunnuntaina Kirkkonummella. Aloitimme Kostin agilitykisauran Janakkalassa 15.8., jonka jälkeen starttasimme vielä kahtena päivänä Helsingissä SyysSkaboissa, eikä noiden, yhteensä seitsemän startin tulokset päätä huimanneet. Janakkalasta kolmen radan saldona 2xhyl ja 10, Helsingistä 4xhyl, osa parempia osa huonompia hylsyjä. Erityisenä ongelmana minun ohjaamattomuuteni. Siksi päätinkin noiden SyysSkabojen jälkeen pitää "luovan tauon" ja kuukausi panostettiin ainoastaan harjoitteluun ja haettiin sitä oikeaa fiilistä ohjaukseen.

Kuukauden tauon jälkeen tosiaan viime viikonloppuna starttailtiin yhteensä viisi kertaa mukavin tuloksin ja mikä parasta ohjasin koko ajan kunnolla! Lauantain ensimmäiseltä radalta tuloksena hyl, kun päätin olla korjaamatta kieltovirhettä, joka johtui omasta sijainnistani radalla eli olin koiran linjalla tehdessäni takaaleikkausta. Kosjasin kiellon hätäisesti, millä aiheutin esteen kierron ja päädyin koiran kannalta reiluimpaan ratkaisuun eli jatkoin rataa siitä eteen päin normaalisti ja loppurata sujuikin oikein mainiosti. Toinen rata olikin sitten hieno, eikä ohjauksellisia virheitä tullut, mutta A:lta tuli nousukontakti-virhe :P Kyllähän minä olen tiennyt, että Kosti hyppää melko korkealle, mutta nyt tuohon on näemmä puututtava.. Tuloksena siis 5. Viimeiseltä radalta, joka oli hyppis, saatiin myös 5, koska hanskasin Kostin liian tiukasti ennen 3. viimeistä estettä aiheuttaen kieltovirheen, plääh. Mutta muuten rata oli hieno; koira kulki hyvin, irtosi hienosti ja fiilis oli aikas huima! Vähän olin onnellinen päivän päätteeksi :) Tavoite oli saavutettu eli ohjasin koiraa alusta loppuun kunnolla kaikilla radoilla!

Sunnuntaina oli Kirkkonummella kolme rataa, joista ensimmäinen sujui aikalailla täydellisesti ja sieltä tuloksena vihdoin se 0 ja samalla luokan voitto! Toinen rata ei ollut aivan niin sujuva, mutta homma oli koko ajan hanskassa ja meno sujuvaa paria haparointia lukuunottamatta. Jaakotus kuitenkin koitui kohtaloksemme, kun jaakotuksen jälkeen oli puomi, enkä hoksannut käskyttää "pinta" tarpeeksi ajoissa ja niinpä siitä tuli ylösmenokontakti-virhe. Harmillista, mutta sinänsä lohdullista että virheelle löytyi syy eli se jaakotus ja sen myötä myöhästynyt käskytys. Oli kieltämättä hieno hetki, kun palkintojen jaossa tuomari kiitti meitä hienosta radasta :) Tästä on hyvä jatkaa!

Åsan kanssa olen joutunut raapimaan päätäni sen motivaation kanssa. Tai oikeastaan motivaatiota sillä tuntuu olevan ja taistelutahtoa ja kaikkea, mutta into tuntuu lopahtavan tosi nopeasti. Sarin kanssa juttelin siitä, miten hän on Vegan kanssa toiminut ja siitä saitten jalostin ajatusta meille sopivaksi. Otin treeneihin mukaan tonnikalapurkin ja kaksi pakasterasiaa, joihin laitoin tonnikalan Åsan katsellessa vieressä. Treenikaverini Taija otti sitten toisen purkeista ja meni radalla valmiina palkkaamaan Åsan kesken rataa, niin että palkka tulee Åsalle yllätyksenä. Minulle jäi toinen purkki taskuun ja vähän revin Åsan kanssa palloakin ennen rataa. Ja johan oli tyttö täpinöissään! Minä myös ohjasin Åsaa eri tavalla kuin normaalisti. Pyrin välttämään rintamasuunnan kääntämistä koiraa kohti ja pyrin pysymään koko ajan liikkeessä. Ensimmäisellä kerralla Taija palkkasi Åsan noin radan puolivälissä putkelta ja Åsa sai syödä n. puolet purkin sisällöstä, jonka jälkeen minä otin purkin ja ohjasinkin seuraavan radan purkki kädessä. Yllätykseksi se ei aiheuttanutkaan kädessä kiinni olemista vaan hyvän vauhdin ja irtoamisen esteille! Olin aivan fiiliksissä, kun käsissä tuntui olevan ihan uusi koira! Menimme radan tällä kertaa kokonaan ja lopussa heitin purkin Åsalle ja juoksin sitten avaamaan purkin. Sitten pidimmekin vähän taukoa, kun toinen koirakko treenasi ja menimme sen jälkeen vielä alun radasta uudelleen ja voi sitä innon määrää. Åsa ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan vaan olisi vaan jatkanut ja jatkanut.. Hassu koira :D Ja kun se oli syönyt toisenkin purkillisen palkkojaan, leikki se vielä ihan hurjalla innolla pallolla ja olisi vielä halunnut agilitää lisääkin. Jätimme kuitenkin treenit sillä kertaa siihen, jotta treeni-into jäisi päälle ja ehkä seuraavalla kerralla vauhti olisi taas samaa tai kenties parempaakin luokkaa. Kisoihinkin mennään varmaan loppukuusta, kunhan saadaan vähän pysyvyyttä tuohon vauhtipuoleen :)

Ohcusta sen verran, että herra saa nyt uutta nivelvalmistetta, Synoquinia, jolla on toivottavasti hyvä vaikutus lonkkaan. Ohcun kanssa on nyt taas tokoiltu ja ollaan menossa 24. pvä Jyväskylään lappalaiskoirien tokomestaruus-kokeeseen :)

Rankka päivä takana.. Osallistuimme Kostin kanssa Toko SM joukkuekisaan. Lähdimme matkaan puoli viiden aikaan aamulla, seuranamme Johanna ja Sarmi. Kisapaikalla aikaa vierähti lähes 12 tuntia, aurinko paistoi ja tunnelma oli alkuun varsin mainio. Itseni osalta fiilis lässähti kun väärinkäsityksen takia myöhästyin suoritusvuorostamme paikallaolokehästä ja jouduimme suoritusvuoroon koko alokasluokan viimeisinä :( Harmitti kyllä ihan mielettömästi, kun olin koko aamupäivän kytännyt suoritusvuoroamme ja odottanut kehään pääsyä. Kehä jäi kuitenkin tauolle juuri meitä edellisen paikallaoloryhmän jälkeen, eikä ilmoitusta tauon pituudesta heti ilmoitettu, joten minä poistuin kehän laidalta ja luotin siihen että tauko kestäisi n. klo 13, kuten aikataulu antoi ymmärtää... Mutta ei. Kehä aloittikin jo puolen tunnin tauon jälkeen ja minä huomasin asian siinä vaiheessa kun ryhmä, jossa minunkin piti olla, oli suorittamassa jo paikallaoloa. Päivä venyi siis Kostin kannalta aivan liian pitkäksi ja raasu oli iltapäivällä jo tosi väsy, kun meidän suoritusvuoromme vihdoin tuli. Kosti kuitenkin suoriutui liikkeistä kohtuullisesti, mutta väsymys näkyi selvästi vireen alhaisuutena, keskittymiskyvyn puutteena ja siinä, ettei Kosti meinannut nousta maahanmenoista enää perusasentoon. Mutta pisteitä tuli ihan kivasti, hyvän kakkostuloksen verran 154,5p. eli 5,5p. jäi uupumaan ykköstuloksesta :/

Tässä pisteet osa-alueittain:

Luoksepäästävyys 9, paikallaolo 8 (ei noussut ensimmäisellä käskyllä perusasentoon), kytkettynä seuraaminen 7 (Kosti ei oikein keskittynyt, vaan katseli välillä kehän ulkopuolelle ja jouduin antamaan lisäkäskynkin jossain vaiheessa, että keskittyisi tekemiseen), vapaana seuraaminen 6,5 (paremmin meni kuin kytkettynä seuraaminen, mutta ihan viime metreillä Kosti meni maahan, luullen liikettä liikkeestä maahanmenoksi, joten jouduin kutsumaan sen mukaan ja siinä tuli muutama lisäkäsky), liikkeestä maahanmeno 8 (ei noussut ollenkaan perusasentoon), luoksetulo 8,5 (mielestäni tämä meni tosi hyvin, en tiedä miksi noin alhainen arvosana..), liikkeestä seisominen 8 (jouduin liikkeelle lähdössä antamaan uuden käskyn, kun ei ensimmäisellä lähtenyt mukaan), hyppy 8,5, kokonaisvaikutus 7.

Nyt katsellaan uutta koetta ja mennään uudella innoilla yrittämään ykköstulosta. Äsken jo hieman hiottiin seuraamista tarkemmaksi ;)

Åsa kävi eilen ultrassa ja hyvin on pullat uunissa  Masussa näkyi useita pentuja. En olisi uskonut, kun en ollut Åsaa ultraan viedessäni yhtään varma, onko siellä mitään. Mutta hieno juttu ja olen kyllä ihan innoissani, että pentuja tulee!

Tässä kuva tulevasta mammasta meidän Sofin kanssa

Ensiksikin ilokseni ilmoitan, että Åsa on astutettu useaan otteeseen uroksella Fixan´s Freddie Final "Taiga". Pentuja toivotaan kovasti viikolle 30 - nyt vaan peukut pystyyn Lisätietoja löytyy Åsan kasvattajan sivuilta: http://www.elisanet.fi/cimillan

Kostin kanssa startattiin ensimmäisissä mölli-agilitykisoissa Kuopiossa 18. pvä. Ihan mukavasti meni. Meno oli oikein sujuvaa, Kosti irtosi putkiin hienosti ja keppien sisäänmenot olivat loistavat, vaikka kulma oli melko haastava suoraan putkesta. Kiellon sain aikaan hypyltä, vekatessani liian myöhään, jolloin työnsin liikkeelläni Kostin ohi hypystä. Toisessa kohdassa 180 käännöksen jälkeen en hanskannut Kostia tarpeeksi ja se juoksi ulkokautta ohi esteen. Tätä en edes korjannut vaan heitin koiran putkeen, että saatiin vauhti pysymään yllä. Kyllä uskaltaa mennä toistekin ja voi olla että ihan virallisiin kisoihin uskallaudutaan tuossa elokuun tietämillä, saas nyt nähdä..

Tällä viikolla oltiin myös Kostin kasvattajan luona agilitya treenaamassa. Tuulia oli tehnyt melko haastavan ja mielenkiintoisen radan meille. Yllätyksekseni onnistuin ensimmäisellä kerralla oikein hienostu ohjauksessa ja Kosti näytti osaavansa kaikennäköistä. Siinä sitten kokeillessamme erilaisia ohjaustapoja, meinasi homma mennä minun osaltani säätämiseksi, mutta saatiin me moni juttu onnistumaankin. Tuulialta ja Timolta sain hyviä vinkkejä ohjaukseen ja positiivista palautettakin tuli. Mä olen vihdoinkin oppinut ajoittamaan ohjaukseni oikein (välillä tosin sorrun edelleen hätäilemään).

Torstaina lähdettiin Johanna ja Sarmi seuranamme kokeilemaan paimennusta - siis minulla oli mukanani Kosti. Paimennuspaikka oli Ruotsinpyhtäällä ja kokemus oikein mielenkiintoinen. Lampaat olivat alkuun pyöröaitauksessa ja Kosti pääsi irti katsomaan lampaita. Se alkoikin melkein heti kiertämään aitausta ja teki sen niin rauhallien oloisesti, että Tiina päätti laskea lampaat aitauksesta. Noh, välittömästi kun lampaat olivat irti, Kosti syöksyi lampaita kohti hajottaen lauman ja yritti tarttua hampailla niiden kinttuun Saimme kuitenkin Kostin ruotuun ja yritimme vielä kokeneen koiran avulla pitää hommaa kasassa, mutta Kosti syöksähteli edelleen, eikä kokenut koirakaan saanut siinä kohtaa pidettyä vauhkoja lampaita aisoissa. Pidimme hommassa tauon ja otimme sitten uuhen ja kaksi karitsaa erilleen laumasta. Uuhi laitettiin hihnaan ja minä kuljin lampaiden kanssa uuhta taluttaen ja samalla kontrolloiden Kostin menoa. Todella hyvin Kosti sitten hoksasikin homman jujun ja saimme sen jo kulkemaan rauhalliesti lauman perässä (= kuljettamaan), sekä kiertämään laumaa molempiin suuntiin. Välillä käskin Kostin maahan ja sitten annoin sille taas luvan jatkaa. Tämä harjoitus toistettiin kahteen kertaa. Täytynee mennä Kostin kanssa toisenkin kerran harjoittelemaan paimennusta, kun se selvästi syttyi hommaan. Oli hauskaa!

Kostin kasvattajan kanssa treenatessa saatiin todeta, että Kostille täytyy tehdä nyt irtoamisharjoituksia ja keppien avokulmaa, jossa Kosti meinaa aina ohittaa toisen välin. Viritinkin keskiviikkona ohjurit keppeihin kahteen ensimmäiseen väliin ja nyt on harjoiteltu eri kulmista sisäänmenoa. Eilen alkeiskurssin vetämisen jälkeen treenasin Kostin kanssa vielä irtoamista. Ensin ihan neljän esteen suoralla ja sitten parin, kolmen esteen päästä putkeen irtoamista. Kivasti irtosi, myös putkeen vaikka niissä harjoituksissa lelu jäi minulla taskuun. Putkessa on selvästi imua Jep, näillä mennään. Maanantaina suunnataan tottistreeneihin Kostin ja Ohcun kanssa, sitten torstaina agilityyn Åsan ja Kostin kanssa (mahdollisesti Ohcukin pääsee irrottelemaan).

Käytin Kostia Palveluskoirien näyttelyssä Helsingissä. Tuomarina Päivi Eerola. Näyttelyyn menimme siksi, että Kosti saisi muita valionarvoja varten vaadittavan näyttelytuloksen ja se saatiinkin eli tuloksena JUN H. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Hyvä kokonaisuus. Selvä sukupuolileima. Keskivahva luusto. Täyteläinen urosmainen pää. Keskiruskeat silmät. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Puutteellinen eturinta. Lyhyt rintalasta. Lyhyt, jyrkkä lantio. Puutteellinen polvikulmaus. Keskipitkä askel. Antaa tässä kehitysvaiheessa hieman ilmavan kokonaisvaikutelman. Miellyttävä käytös ja esiintyminen.

Ja sitten kivoja uutisia. Åsa aloitti vihdoinkin juoksut! Nyt odotellaan tärppipäiviä ja peukutetaan että astuminen onnuistuu ja tuottaa myös tulosta

Åsan juoksuja odotellaan edelleen. Pojat selvästi tarkastavat tilanteen aina välillä, joten kovasti vaikuttaa, että juoksut pian alkaisivat. Åsan kanssa käytiin muutamat kisat edellisen kirjoituksen jälkeen, mutta pääasiassa aika huonoja ratoja tehtiin. Åsaan selvästi tuo hormonitoiminta vaikuttaa, eikä se oikein keskittynyt tekemiseen vaan jäi huuhailemaan milloin minkäkin asian takia. Jätinkin Åsan Hyvinkään kisojen jälkeen tauolle, kun jäi niin huono maku suuhun koiran perässä vetämisestä. Jatkamme sitten tauon jälkeen toivottavasti uudella motivaatiolla.

Kostin kanssa treenit ovat jatkuneet ja viimeksi jäi taas aimo annos oppia käteen Janitan valmennuksesta. Kostin kontaktit alkavat olla aika hyvän oloiset ja malttia nenäkosketukseen on löytynyt. Kepit ovat olleet suorastaan loistavat ja viime treeneissä Kosti teki aivan upeita sisäänmenoja, vaikka takaaleikkasin tai vein avoimeen kulmaan. Sitten päätin kerta kaikkiaan pistää tokon alokasluokan liikkeet kuntoon ja ilmoitin Kostin mukaan SBCAK:n toko SM-joukkueseen. Mennään ennen tuota SM-koetusta testaamaan taitomme toukokuussa, jolloin näen onko jotain hiottavaa. Mutta ihan hauska on potkaista tokoilukin kunnolla vauhtiin, kun onhan noita liikkeitä treenattu koko ajan, muttei kovin tavoitteellisesti.

Ohcun kanssa saatan suunnistaa samaan toukokuun tokoon kuin Kostilla. Täytyy vielä hieman harkita ja käydä muutaman treenit, ennen kuin uskallan päättää mennäänkö. Ohculle siis tosiaan se ainut ja suurin ongelma on paikallaolo, jota se pelkää/on epävarma ja saattaa siis haukkua/vinkua tai jopa lähteä piilolle minun perääni. Mutta katsellaan.. Ohcun nivelrikko on taas hieman vaivannut ja liikkeissä on ollut jonkin verran epäpuhtautta, oikean jalan keventämistä ja vasemman jalan liikeradan muuttumista. Täytyisi käyttää Ohcua taas pitkästä aikaa hierojalla, että saisi mahdolliset jumit pois.

Retu on saanut kokea pienen muodon muutoksen tässä vuoden sisällä. Siltähän poistettiin pallit kiveskasvaimen takia n. vuosi sitten ja sen jälkeen se on kasvattanut aivan hillittömän hormoniturkin. Turkki kasvoi pitkäksi ja meni laadultaan pehmeäksi ja vaikeasti hoidettavaksi. Niinpä päätin leikata turkkia saksilla lyhyemmäksi etujalkojen takaa, mahan alta, takajaloista jne. Eilen saksin Retua jo jonkin verran, mutta aikamoinen homma siinä on, kun yritän saksia niin, että näyttäisi suht siistiltä. Homma jatkuu tällä viikolla ja toivottavasti turkista tulisi näin helpommin hoidettava.

Maaliskuu on vasta aluillaan ja jo kuukausi sitten Åsalla alkoivat ensimmäiset oireet, joista päättelen juoksujen olevan tulossa. Eli asioihin suhtaudutaan hieman varauksella, säpsytään juttuja, joihin ei normaalisti juuri reagoida, merkkaillaan ja ollaan äkäisiä vieraille uroksille. Saas nähdä milloin ne juoksut sitten alkavat, mutta luultavasti odotettua aiemmin kuitenkin.

Åsan kanssa oltiin 8.2. toko-kokeessa Pornaisissa. Homma ei mennyt aivan putkeen, kun säänherra päätti pistää vesisateeksi ja siitä johtuen lumi tippui aaltopeltisen maneesin katolta alas pieninä paukkuina, päästäen tippuessaan ikävän äänen. No Åsa pelkäsi jostain syystä kamalasti tuota ääntä, jonka tippuva lumi aiheutti, vaikkei yleensä ole mitenkään ääniherkkä. Mutta nyt se oikein säpsähteli ja pälyili ympärilleen, kun ei ymmärtänyt mistä moinen ääni lähtee. Paikallaoloon menin epävarmassa mielentilassa, kun aavistelin, ettei Åsa tule pysymään paikoillaan. Åsa meni ensimmäisestä käskystä maahan, mutta meinasi lähteä mukaan, kun olin lähdössä piiloon. Komensin sen uudestaan maahan ja jätin paikoilleen. Noin puolen minuutin paikallaolon jälkeen, kuulin haukahduksen ja hetken kuluttua minut tultiin pyytämään hakemaan koira. Åsa oli kuulemma ensin haukahtanut epävarmana ja sitten pompannut kuin sähköiskusta pystyyn, kun lunta oli tippunut katolta ihan sen kohdalla. Åsa tulikin esiin toimitsijoiden jaloista pöydän alta, jonne se oli mennyt hakemaan turvaa.

Ensin ajattelin, että voimmekohan edes jatkaa koetta, kun Åsa vaikutti niin hermostuneelta. Åsa kuitenkin rauhoittui tosi hyvin katsomossa, kun syöttelin sille nakkia ja pidin kainalossa. Päätin siis jatkaa koetta, kun Åsa vaikutti jo ihan normaalilta ja valmiilta hommiin. Se roikkui innoissaan hihnassa, kun huomasi, että pääsee töihin  Seuraaminen meni kuitenkin ihan mönkään. Åsa hermostui heti kun mentiin takaisin kehään. Se ei meinannut millään suorittaa perusasentoja ja se muutenkin huuhaili, eikä seurannut hyvällä paikalla, eikä kunnon kontaktilla (6). Liikkeestä maahanmenon valmisteleva osuus oli myös huono, mutta Åsa meni hienosti maahan ja loppu sujui muuten hyvin, mutta istumaaannousemiseksi piti antaa tuplakäsky (8½). Luoksetulo meni aivan nappiin. Pelkäsin, että Åsa tekee läpijuoksun, kun sitä silminnähden hermostutti jäädä yksin, mutta se pysähtyi tosi napakasti ja tuli sivulle hyvällä vauhdilla (10). Liikkeestä seisominen meni myös tosi hyvin. Aavistuksen Åsa kääntyi perään, kun kävelin sen taakse (9½). Nouto sujui muuten hienosti, mutta Åsa nousi seisomaan, kun otin kapulan sen suusta (9). Liikkeenvaihdokset sujuivat muuten, mutta ensimmäinen istuminen vaati tuplakäskyn, koska Åsa oli epävarma ja vilkuili taakseen liikkeiden välillä (8½). Hyppy menikin sitten pyllylleen, kun Åsa lähti hypyn jälkeen haistelemaan (rauhoitteli?) ja tuli sitten hypyn ohi takaisin luokseni (0). Kokonaisvaikutus oli 7, mm. siksi että Åsa haukkui ihan mielettömästi liikkeiden välillä, mitä ei normaalisti tee tuossa määrin. En meinannut saada sitä välillä hiljaiseksi ollenkaan.. Mutta muuten jäi ihan hyvä maku noista muutamista hyvin menneistä liikkeistä  Hallikokeisiin ei varmaankaan ainakaan ihan heti mennä, mutta keväällä kunhan ulos päästään, niin yritetään uudestaan.

Agilitykisoissa on Åsan kanssa käyty myös ja kaksi nollaa on napsahtanut lisää, Hyvinkäältä ja Kirkkkonummelta. Hyvin Åsa on nyt kulkenut. Suorastaan loistavasti, mutta Kirkkonummen kisoissa alkoi jo vähän näkyä ne tulevat juoksut. Åsa alkaa pälyillä radalla ympärilleen kesken kaiken ja sen laitan kyllä tulevien juoksujen piikkiin. En muutakaan syytä keksi. Paitsi kakkahädän, muttei tuo tehnyt kakkoja ratojen jälkeenkään.. No ensi viikolla startataan Helsingissä kolme kertaa ja sitten varmaan vielä Hyvinkäälle 22. pvä. Sen jälkeen saattaakin olla pidempi tauko tiedossa, mutta katsellaan...

Kostin kanssa oltiin Janitan opissa 13.2. Saatiin taas paljon hyviä vinkkejä ja nälkä oppia uutta on edelleen valtava. Maanantaina tosin siihenkin luvassa hieman helpotusta, kun suunnataan taas nokka kohti Turkua ja Hitti-areenaa. Luvassa siis jälleen Janitan valmennusta  Kosti kulki nyt viime treeneissä mielestäni sähäkämmin kuin aiemmin. Alkaakohan se turboruuvi pikkuhiljaa kiristyä.. Hyvin sujui muuten, mutta malttia kontaktien nenäkosketuksiin ei oikein meinaa olla. Muutaman kerran malttaa, mutta sitten vaan kyttää, milloin pääsee eteenpäin.

Ai niin ja Åsalle tuli 3-vuotta täyteen 23.2.  

Näin on taas aika hurahtanut, ettei ole kissaa ehtinyt sanoa, saatikka kirjoittaa kuulumisia... Kosti täytti kuun alussa vuoden, synttäreitä ei päästy kummemmin juhlimaan, koska oli Åsan kanssa Cimillan agilitypäivillä, mutta tarjoiltiin pojalle sentään erikoisherkkuja

Uusi vuosi sujui koirien kanssa rauhallisesti. Kaikki viisi koiraa makoilivat sisällä tyytyväisinä, vaikka ulkona paukkui hurjasti. Ainoastaan puolen yön kovin "pommitus" sai aikaan levottomuutta, mutta nakeilla siitäkin selvittiin. Juu ja tosiaan saman katon alla oli viisi koiraa, kun siskoni koira oli mukana menossa. Ronja tuli siskolleni loppuvuodesta ja on ihan mainio pakkaus. Ikää Ronjalla on 3-vuotta ja rotuina itäsiperianlaika ja suomenlapinkoira. Täytyy laittaa neidistä jossain vaiheessa kuvia näytille.

Retun 14-vuotissyntymäpäiväkin lähenee kovaa vauhtia. Se on kyllä jo selvästi vanhus, mutta virkeä sellainen ja hyvässä kunnossa edelleen. Se on nyt asustellut meillä loppiaisen jälkeen, mutta palaa taas helmikuussa vanhempieni hoiviin. Kastrointi on aiheuttanut Retun turkin kasvamista hirmuisiin mittasuhteisiin. Karva on kasvanut mielettömästi pituutta, eikä ole laadultaan enää niin karkeaa ja takkuuntuu siksi helposti. Täytynee vetää ihan saksilla pisimpiä karvoja lyhyemmäksi, viimeistään keväällä.

Ohcu on saanut olla lähinnä maskottina talven, kun en voi sitä hallikaudella ottaa agilitytreeneihin, eikä tokoilulle ole ollut hirmuisesti aikaa. Avoimen luokan liikkeitä käydään kuitenkin silloin tällöin läpi, että pysyvät muistissa, jos vaikka uskallaudutaan vielä kokeisiin. Ohcu on kuitenkin tärkeässä roolissa laumassa pitämällä järjestystä yllä. Kostikin kunnioittaa Ohcua, ainakin toistaiseksi... Mikään ei ole niin mukavaa katsottavaa kuin riemuissaan oleva Ohcu. Se pomppelehtii ihan mutkalla, heiluttaen häntää sivulla. Silmät ja suu nauraa, ja korvat ovat luimussa. Siinä näkee todella, kun koira on yhtä hymyä, viimeistä karvaa myöten Parhaat uutiset kuitenkin viimeisenä. Käytin Ohcun lonkkien kontrollikuvissa, eikä nivelrikko ole edennyt yhtään reilussa kahdessa vuodessa! AIvan mahtavaa!! Pelkäsin miltä lonkka näyttäisi, mutta nyt saa olla levollisin mielin ja unohtaa kontrollikuvaukset, elleivät oireet yhtäkkiä pahene merkittävästi.

Åsan kanssa on jatkettu kovasti agilityn parissa ja yritetty löytää sitä kateissa olevaa suoritusvarmuutta. Ja kyllä se alkaakin pikkuhiljaa sieltä löytyä, ainakin viimeisimmissä kisoissa on oma ohjaus tuntunut hyvältä ja Åsallakin tuntuu olevan motivaatio kohdallaan. Vielä kun saisi rutistettua Åsasta se viimeisen raivon ja itselle tuotua ohjaukseen vielä lisää varmuutta, niin se alkaisi olla siinä. Saimme me marraskuussa Helsingin kisoista toisen SM-nollamme, mutta vielä olisi hommia, jos meinattaisiin korkata SM:t jo tänä vuonna... Åsa on nyt hurahtanut leluihin ja erityisesti narupalloon ja se roikkuu pallossa kuin takiainen. Joudun yleensä repimään sen pallosta väkisin irti, mutta mikäs sen mukavampaa Pallo myös kelpaa sille todella hyvin palkaksi, myös kisoissa, mikä on kyllä jo hieno saavutus sinänsä, kun tähän asti mikään lelu ei ole kisoissa kevannut radan jälkeen. Kontaktimetodien kanssa pähkäilin tuossa loppuvuodesta niin että pää savusi ja päädyin sitten lopulta käyttämään länkiä sekä puomilla, että A:lla. Ja nyt näyttää ihan hyvältä. Åsa on ainakin innoissaan uudesta metodista ja sille sopii ehdottomasti parhaiten nuo juoksukontaktit, kun on tyypiltään vähän semmoinen "diesel".

Tokoilua on yritetty myös taas herätellä pienen hiljaiselon jälkeen. Olen varasijalla kahteen kokeeseen ja tarkoitus olisi päästä ennen Åsan kevään juoksuja kokeeseen yrittämään ykköstulosta avoimesta, minkä jälkeen voitaisiin kääntää nokka kohti voittajaluokkaa ja uusia haasteita (lue: ruutua ja tunnaria). Paikallaolotreeniä vaan uupuu ja nyt pitäisi parina tulevan viikkona ottaa oikein tehokuuri, että oikeasti uskaltaa mennä sinne kokeeseen...

Kostin kanssa ollaan myös kovasti reenailtu agilitya ja poitsu alkaa olla siinä oikein hyvällä mallilla. Kaikki esteet keinua lukuunottamatta on harjoiteltu ja monenmoiset ratakuviot on koluttu ja rataakin tehty. Kontakteihin olen tällä hetkellä erityisen tyytyväinen, joihin vaihdoin metodiksi hallikauden alkuun nenäkosketuksen ja se on kyllä uponnut Kostin paksuun kalloon kuin lämmin veitsi voihin. Puomin nousukontaktilla käytän länkeä, jonka ali Kostin siis täytyy pujahtaa päästäkseen esteelle. Kisoihin meillä ei ole mikään kiire. Kisaikä Kostilla tulee täyteen heinäkuun alussa ja silloin mennään kisoihin, jos tuntuu että Kosti on valmis. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin.

Toko on ollut myös Kostin kanssa kovin vähällä huomiolla. Seuraaminen, jäävät liikeet ja liikkeen vaihdokset alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Noudon pitotreenit ovat jo ihan hyvässä vaiheessa ja paikallaoloa on tehty jonkin verran. Myös merkille meno on tuttua ja ruutuakin on kokeiltu pariin otteeseen. Ihan lupaava koiruus tokoonkin, hoksaa vaan asiat hieman hitaammin kuin Åsa, mutta sitten kun hoksaa, myös tekee melkoisen varmasti. Saas nähdä joko tämän vuoden puolella mennään kokeeseen tai sitten ei...

Sitten vähän vauvanvaaleanpunaisia pentusuunnitelmia. Eli Cimillan kenneliin suunnitteilla pentuja Åsalle tälle vuodelle. Astutusajankohta ei ole vielä varmistunut, mutta voi olla että jo seuraavasta juoksusta kokeillaan. Lisää voi kysellä Päiviltä eli Åsan kasvattajalta